Kuvia löytyy täältä
täältä ja päivitellään kun ehditään.
ti 15.7.
Aamupäivä meni vielä tiistaina autoa viimeistellessä ja kamoja pakatessa. Tuntui että kiiretti piti mutta lopulta ehdittiin laivaankin. Eckerö Linella mentiin Helsingistä Tallinnaan. Laivalipulle kertyi hintaa 147 euroa, sisältäen korkean auton, kaksi aikuista, koira ja koiralle hytti. Hytti oli mukava lisä, koska edellisten öiden rakentelu vaati päiväunet laivassa.
Tallinnasta ajeltiin Unon tallille jatkamaan auton korjailua ja lopulta päästiin aamuyön puolella Unon pihaan unille. Sisälämppäri ohitettiin ja se jätettiin Unolle hoitoon. Turbo käytettiin taas kerran irti ja öljyntulon suuntaa muutettiin.
ke 16.7.
Aamupäivä meni Unon takapihalla loppuja sisäosia paikalleen laittaessa. Kuormaverkot ruuvailtiin kiinni ja biltemasta hankitut matalat sälytyspussit kiinniteltiin katon reunaan. Säilytyspussukkaan mahtuu pakkaamaan yhden ihmisen matkavaatteet tai keittiön, joten ne ovat osoittautuneet käteviksi autoa järjestäessä.
Ensimmäiksesi etapiksi valikoitui Tallinna-Pärnu. Pärnun lähestyessä nälkä oli jäätävä. Oltiin viimeksi syöty pöydän ääressä rauhassa maanantai-iltana Helströmeillä, joten oikean ruuan löytyminen oli ensimmäinen ajatus. Keskustasta löytyi aasialaista ruokaa, tarjoilijan mukaan yksi annos olisi riittänyt kahdelle, onneksi otettiin molemmille omat ja nuudelit lisukkeeksi
![Eritäin iloinen :D](./images/smilies/icon_e_biggrin.gif)
. Samalla ostettiin kaasulevun lisäksi induktiolevy.
Ruokailun ja majottumisen jälkeen lähdettiin täydentämään jääkaappia. Kukaan ei ollut ehtinyt kauppaan ennen lähtöä. Ruokakaupasta mukaan löytyi myös öljyä, koska turbon öljyntulo se vuotaa edelleen.
Pärnussa oltiin yötä Konse leirintäalueella ja hintaa yöpymiselle tuli 18 euroa.
to 17.7.
Torstaina oli tarkoitus ajella Puolaan asti ja navigaattoriin syötettiin Zakopane, johon oltiin lopulta menossa. Kilometrejä tuolle välille tuli 1234 km. Joten eikun vaan ajamaan. Siinä vilahti Viro, Latvia ja Liettua (M1 luokka ei tarvitse tarraa). Pohjois-Puolassa yritettiin löytää heti pankkiautomaattia (kukaan ei ollut nostanut euroja mukaan, kannattaa), koska poliisia varten autossa on hyvä olla 500 pln mukana, koska pienet sakot tulee maksaa käteisellä.
Puolan pohjoisosassa tuntui siltä ettei ole pankkiautomaattia, ei isoa huoltista ei oikeen mitään. Lopulta löytyi joku kaupunki ja sieltä Lidl ja automaattikin. Lidlistä perunasalaatit mukaan ja taas ajamaan.
600 km jälkeen loppui vauhti kesken traktorin ohituksen. Tavarat nopeasti keskiosaan autoa ja luukku auki. Paljon parjattu kaikki sähköt sisältävä liitin oli löystynyt ja moottorilta loppui sähkö. Onneks oltiin sellaisella kivalla pikkutiellä (Ahtikin luuli että ollaan offailemassa kun ajettiin Puolan kantateitä). Liikennemerkeistä ehdottomaksi lemppariksi muodostui monttuja ja syviä uria merkki. Ja ne urat on oikeesti syvät ja vähän liian leveät meille.
Varsovan läheltä löytyi mukava pieni leirintäalue, Camping Wok, johon ajeltiin yöksi. Ajatuksena että seuraavana aamuna lähdetään ajamaan kohti Zakopanea. Seuraavan kerran se liitin oli löysällä sit kun piti ajaa portista sisään auto, taas tavarat koiran päälle ja liitin kiinni.
Kilometrejä kertyi noin 800 Pärnu - Varsova.
pe 18.7.
Aamun valjettua todettiin että leirintäalue on mukavan näköinen ja lomallahan tässä (kai) ollaan, joten eiköhän olla toinenkin yö ja katsellaan rauhassa mitä kaikkea autolle pitäisi tehdä. Yhden yön hinta oli 103 pln. Tänne kannattaa ehdottomasti mennä jos retkeilee Varsovan suunnalla.
Testailtiin päivän aikana takatelttaa ja aurinkosuojaa. Takateltan idea on ihan jees mutta ei se toimi. Telttahan laitetaan kiinni luukun reunoihin ja jostain syystä se on liian pieni eli osan matkaa tarrat joutuu laittamaan tavallaan alaspäin, jolloin tarrojen liima ei pysy autossa kiinni. Toinen ongelma oli se että teltta ei tule autoon kiinni mitenkään, joten sateella teltan ja auton väliin jää tilaa, mistä sitten sataa sisälle. Teltta vaatii siis pientä modailua mutta kyllä sitä nyt pystyy tavarasäilönä käyttämään ja takaluukku auki voi nukkua jos laittaa hyttysverhon takaluukuin aukkoon kiinni.
Päivän pällistelyjen jälkeen todettiin että turbon öljyntuloletku olis järkevää hankkia ja pakoputkea pitäis vähän hitsailla.
la 19.7.
Tietää että ollaan lomalla. Tänäänhän on lauantai ja ei mikään korjaamo ole auki. Eli kattellaan Zakopanessa maanantaina joku paikka, jos sinne asti päästään. Päästiin 25 km ja sitten taas laukka loppui, se penteleen liitin oli irti. Laitettiin paikalleen, ei lähde, uudestaa ja uudestaa ja uudestaan ja sit se naksahti loppuun asti kiinni. Ja taas mentiin, tosin pientä kireyttä oli ilmassa, stressitöntä tölkkimatkailua...
Otettiin suunnitelmaan mukaan 100 km välein pysähdykset. Ulkona ilma näytti muuttuvan kivan helteiseksi 30 astetta. Ensimmäisellä pysähdyksellä ostettiin kaikille mäkkäristä pirtelöt, Ahti sai oman pienen vanilijaisen. 250 km kohdalla laitettiin Ahdille märkiä pyyhkeitä häkkiin kaveriksi, koska lämpötila tuntui vaan nousevan. Pitäis hankkia sille sellainen kylmäloimi tai ajella öisin. Krakovasta suhautettiin vaan ohi (Tomppa olis ajattanut keskustan kautta, me ei). 60 km ennen Zakopanea päätettiin pysähtyä koska auton oma lämpömittari näytti hyytyvän, on ollut joskus merkki siitä että kohta lähtee sähköt, ei ollut nyt. Huoltikselle ajaessa tehostaja alkoi ääntämään ja pihassa huomattiin että tehostajan pumppu vuotaa. Pientä kiristystä lisää nestettä ja öljyä, kun sitä nyt vuotaa edelleen.
Loppumatka tultiin sitten hissuksiin jonottelemalla, mutta mikäs se näissä maisemissa on jonotella. Toki voisivat nuo hidastelevat henkilöautoilijat ottaa huomioon sen että nää mäet on aika pitkiä ja jyrkkiä ja toiset ottais niihin vauhtia ja sit mentäis reippaasti sinne mäen päälle, ei himmailla kesken mäkee.
Yöpaikaksi valikoitui Harenda camping ja kahdelle yölle hintaa kertyi 142 pln. Pesukoneen käyttö maksaa 15 rahaa.
Illalla käytiin oikeen ravintolassa. Pitäis muistaa vaan se että nää paistaa kaiken lihan toodella kypsäksi, joten syökää possua ei nautaa
![Eritäin iloinen :D](./images/smilies/icon_e_biggrin.gif)