Ne oli 90 heppasia Kun miettii, ettei niissä ollut takapenkkejä, lastina max. 30 kiloa, kuski ja keskenkasvuinen lähetti, niin kyllä ne kiihtyi, siis kaupunkinopeuksilla. Ykkönen riitti pitkälle ja kakkosellakin vielä kulkua riitti. Jo kaasarikoneella kiihtyi saman kuin pensasaabit (omakohtainen kokemus liikennevaloista lähtiessä, saabikuski kun oli sitä mieltä että olin juuri hänen paikallaan, valitsi sitten rinnakkaisen raitiovaunujen kaistan ohittaakseen, mutta jäi haaveeksi!) Moottori otti kiihdytyksessä välittömästi kierrokset suurimman väännön alueelle, niin lähti kuin kuminauhalla. Matkaa oli Unioninkadulla Espojen väli, niin ei saapi kerinnyt kiihdyttää ohi vaan joutui valitsemaan joko talon seinän tai kääntymisen kauppatorille, valitsi kauppatorin.vville kirjoitti:Vai että 82 hevosvoimainen 1.9 wbx automaatti oli helvetinkone ja kulki tosi hyvin. Manuaali JX tais olla sitten Jeesustakin nopeampi
Siihen aikaan myytiin Shellillä muistaaksen ASD-bensaa. Volkkareissa alkoi ilmenemään venttiilien liimautumista aamulla startatessa, Lähtivät käyntiin parilla pytyllä. Omani tankkasin pohjoisrannan Shellillä, niin siinä ei tätä ongelmaa ollut. Öljyfirmasta tulivat ottamaan näytteitä ja kokeiltiin erilaisia öljyjä. Ensitöikseen kielsivät Shellin bensan käytön, koska sillä ei ongelmaa ollut. Kokeiden tulos oli, että Shellin Helix oli paras öljy näihin koneisiin, ainakin venttiilien toiminnan kannalta.
Eihän noilla pankin autoilla ajettu kuin 50-60 km päivässä. lähettiautoilla ehkä 80-100 km. Sillä 8 hengen bussilla noin 100 km viikossa. Ja ne vaihdettiin parin kolmen vuoden välein uusiin. Ne oli viattomia ja hyviä autoja kaikki, pelkät huollot riitti.
Loppuvaiheessa alkoi tulla osastolle turbodiisseleitä. Ne ei oikein tahtoneet kestää, 7 kylmästarttia päivässä ja 5-10 km lenkkejä. Ensimmäinen hajosi jo takuuaikana, alle 7.000 km. Siihen aikaan oli rikkiä naftassa, ja sehän ei poistu koneesta alle 80 asteen. Kun moottorit olivat melkein koko ajan kylmiä, jäi rikki koneeseen ja rikkihappo syövytti hiljalleen sylinterit väljiksi.
Muistui vielä mieleen: viimeisessä nimikossani oli jostain syystä kaksi kojetaulun tuhkista, toinen paikallaan ja toinen hanskalokerossa. Otin ylimääräisen talteen pikkurahakukkaroksi hanskalokeroon. Kun sitten lähdin uusiin hommiin, niin vein tuhkiksen kolikkoineen mennessäni. Noin 17 vuoden kuluttua päätin siivota ulkovaraston ja löysin tuhkiksen. Koska en ollut sitä tarvinnut 17 vuoteen, niin heitin sen ylimielisesti roskikseen tilaa viemästä, käyttämättömän virheettömän tuhkiksen. 5 kuukautta tästä, niin pihalla seisoi syncrobussi rikkinäisellä tuhkakupilla. Vieläkin harmittaa, mitään ei saisi KOSKAAN heittää pois