Viime aikoina Tuire on saanut liikkeelle isommankin lauman kylänmiehiä ja -naisia, millon minkäkin akuutin homman takia. Pientä muisteloa tehden, alunperin alettiin Daven kanssa vaihtamaan tähän etuvetareita. Toisen puolen keskitapin kierre korkkasi joskus aikoja sitten, joten se nivel piti vaihtaa, ja toiselta puolelta oli suojakumi rikki. Kuskinpuolta purkamaan, kunnes yläpallo irtosi "mites tämä näin alas tipahti!?" Iskari poikki, joten sitten iskareita metsästämään. Oltiin parin päivän päästä lähdössä Berliiniin Syncro30 juhliin, ja lopulta Martin löysikin Berliinin autotarvikeliikkeestä meille Monroen Van Magnumit. Nouto onnistui vwharrastajan suosiollisella avustuksella
Iskareita ei siis Suomesta löytynyt mistään, 2-4 viikon toimitusajat oli joka paikassa. Taisi olla jo ennen tätä episodia, kun Krisse vaihtoi taakse uuden vetarin. En enää muista oliko syynä rikkinäinen kumi, vai kolinat. Etupään kasaan saaminen olikin sitten jälleen koko kylän projekti, kun jouduin poistumaan kesken taiston jälleen. Apukäsien ja lainattujen työkalujen avulla etupää lopulta kasautui ja Krisse koeajolle huomaamaan että takapyörän laakeri on aivan soirona, tana ttu ja kele! Tähänkin haalittiin ehjät osat pitkin kyliä, dogboxin varaosatölkistä taisi olla nyt paikallaan oleva napa. Sekin asennus tökkäsi pieneen mutta viheliäiseen harmiin. Uudessa navassa oli jarrukenkien alakiinnikkeen tukitappi paikallaan, kuten myös alkuperäisessä Tuire-edition kiinnikkeessä. Eikä millään elettäkään irrotakseen kumpikaan! Lopulta löydettiin tämän navan alakiinnikekin, tosin siihen oli joku täpänny hitsillä kiinni jarrukilven, tai toisinpäin, enivei kilven jämät tuli samaan rahaan. Onneksi ne uskoi rälläkkää ja raakaa voimaa.
Niin eilen Tuire saatiin taas pyörilleen ja tänään ajoon (akku vaan piti ladata). Varmaan unohtui aika paljon, niin ja katsastaakin tämä pitäisi, pientä meikkausta vaatii se(kin).